Kreikka: Kreeta

Varhaisen lennon vuoksi menimme jo edeltävänä päivänä Vantaalle. Yövyimme Best Western ketjuun kuuluvassa hotelli Pilotissa, joka on noin 4,5 kilometrin päässä lentokentästä. Majoituksen hinta kahdelta oli 87 euroa, joka sisälsi varhaisen aamupalan, kuljetukset kentälle ja mikä parasta pysäköinnin loman ajaksi. Pelkkä pysäköinti viikoksi lentokentällä olisi maksanut noin 40 euroa.

Hotelli Pilotti ei ollut kovin kummoinen. Hotelli näytti ulkoapäin tehdasrakennukselta ja huoneemme oli pieni ja kuuma. Hotellin palvelukaan ei ollut erityisen ystävällistä. Lentokenttäkuljetukset alkoivat aamulla aikaisin kello neljä. Varhainen aamupalakin oli kehno.

Matkalla Kreetalle

Saavuimme puolenpäivän jälkeen Finnairin lomalennolla Iraklionin lentokentälle Kreetalle. Iraklion on Kreetan pääkaupunki, jota tunnetaan myös nimellä Heraklion. Asukkaita kaupungissa on 173 000 ja koko Kreetalla 621 000. Meidät ohjattiin sujuvasti bussiin, jolla matkasimme lomakohteeseemme Rethymnoniin (n. 80 km). Rethymnon toisinaan kirjoitetaan i­kirjaimella eli Rethimnon.

Perillä odotti perheen omistama ja ylläpitämä huoneistohotelli Zannis. Hotelissa on vain 15 huonetta, mutta se tekee hotellista viihtyisän. Hotelli sijaitsee Rethymnonin vanhan kaupungin itäpäässä. Sieltä on noin kaksi kilometriä vanhan kaupungin keskustaan ja 50 metriä rantaan. Hotellin pihalla on pieni uima­allas, joka on riittävä ottaen huomioon hotellihuoneiden määrän. Yleisilmeeltään hotelli oli vierailumme aikana todella siisti, huoneet mukavia ja hintaan kuuluva ilmastointi oli tehokas. Hotellin palvelu alusta alkaen oli erinomaista, hotellille saavuttaessa meille tarjottiin appelsiinimehua.

Kun saavuimme kohteeseen hyvissä ajoin, niin meillä oli hyvin aikaa tutustua kaupunkiin, uida ja syödä. Hotellin lähellä oli mukavasti palveluita, mutta matka vanhaan kaupunkiin helteessä tuntui pitkältä. Myöhemmin käytimme kyllä taksia toisinaan, joka maksoi 5 euroa suuntaansa.
16.6.2012 Tutustumista Rethymnonin nähtävyyksiin

Rethymnonin kuuluisin nähtävyys lienee venetsialainen satama ja Fortezza­linnoitus. Linnoitukselta on upeat maisemat joka suuntaan ja sen lisäksi linnoitus on muutenkin mielenkiintoinen. Se on suurin venetsialaisten rakentama linnoitus, joka valmistui vuonna 1586. Linnoituksen keskellä on kupolikattoinen rakennus. Se on vanha ortodoksinen kirkko, josta turkkilaiset tekivät moskeijan. Tämä kirkko on hiljaittain kunnostettu, sisältä se on kuitenkin hyvin askeettinen eikä siis ole nykyisin käytössä. Yleisilmeeltään linnoituksesta tulee mieleen Suomenlinna sillä erotuksella, että Fortezzaan on muutaman euron sisäänpääsy ja linnoitus sijaitsee niemen kärjessä.
Aivan linnoituksen sisäänkäynnin vieressä on Rethymnonin argeloginen museo, jossa vierailimme. Museossa on yksi suuri huone, jossa on muutamia patsaita, saviarkkuja ja kulhoja. Kyseessä ei ole kovin suuri näyttely, mutta mukavaa ajanvietettä jos ulkona on tuskaisen kuuma.

Maisemakuva linnoitukselta


Linnoitukselta ja museolta kun kävelee alas, niin päätyy venetsialaiseen sisäsatamaan, joka on nykyään pienen kalastusalusten ja paikallisen meriretkiyrityksen käytössä (Dolphin cruises). Sataman aallonmurtajan päässä on osmanien rakentama vanha ja kaunis majakka. Sataman ympäristö on täynnä ravintoloita ja mukavahan on illallistaa kauniissa ympäristössä.

Venetsialainen satama

Rethymnonin vanha kaupunki on viehättävä. Katse kannattaa nostaa kauppojen yläpuolelle, niin näet kauniita vanhoja venetsialaisia parvekkeita. Vanhan kaupungin keskellä on Rimondin lähde, joka on tehty 1620­luvulla. Lähde on kaunis ja tämän ympärillä välillä turistiryhmät pysähtyvät. Valitettavasti lähteen ympäristö on täynnä nettikahviloita joiden varjoon tämä nähtävyys helposti jää.

Autonvuokraus Kreetalla

Olimme ennakkoon tutustunet vuokraamoiden tarjontaan Kreetan Rethymnonin kaupungissa. Kaupungissa on tutut eurooppalaiset vuokraamot kuten Avis, Europcar ja Herz. Lisäksi suositeltiin paikallisista vuokraamoketjuista Alianthosia. Toinen mietinnän kohde oli, että millainen liikennekulttuuri Kreetalla on. Googlettamisen perusteella liikennekulttuuri saarella on vauhdikasta ja omaperäistä. Samoin asiaa kuvattiin myös painetuissa matkaopaskirjoissa. Tosin Kreetalla pätevät lähes samat liikennesäännöt kuin Suomessa, mutta niitä ei noudateta yhtä täsmällisesti kuin Suomessa.

Nissan Micra

Ensimmäistä kertaa kun olimme autoilemassa ulkomailla, päädyimme vuokraamaan auton turvallisen tuntuisesta Europcarista. Vuokrauksen teimme Aurinkomatkojen sivujen kautta, jolloin hinta oli huomattavasti pienempi kuin mitä se olisi ollut suoraan Europcarilla. Autoksi valitsimme Volkswagen Polon, jonka otimme kahdeksi päiväksi. Hintaa autolla oli 99 euroa, jonka päälle vielä lisävakuutukset. Varauksen teimme internetissä noin viikkoa ennen matkaa. Lisäksi varasimme navigaattorin.

Sunnuntaina kävelin vuokraamoon, joka oli rantakadun varrella. Heillä ei ollutkaan Poloa, mutta ehdottivat Nissan Micraa tämän sijaan. Micra oli tämän vuoden mallia ja siistissä kunnossa. Paperitöiden jälkeen tarkistimme auton ja sain avaimet, kartan ja navigaattorin käteen. Siitä alkoi parin päivän tutustuminen saareen.

Arkadin luostari Kreetalla


Ensimmäisenä kohteena oli Arkadin luostari (Moni Arkadiu). Arkadin luostari on noin 30 kilometrin päässä Rethimnonin kaupungista. Ongelmana oli, ettei navigaattori tuntenut kohdetta tai sen lähellä olevia pieniä kyliä. Ajoimme E75­tietä pitkin ja käännyimme vasta Prinoksen kohdalla maaseudulle. Ajoimme sattumanvaraisesti kyliin päin ja lopulta tulikin opasteita luostarille. Opasteita oli kyllä vähän ja usein ne olivat vain kreikaksi, tietysti heidän omilla kirjaimillaan. Löysimme kuitenkin siis perille mukavia ja mutkaisia kyläteitä pitkin. Matkan varrella näkyi paljon teiden varsille pystytettyjä muistomerkkejä / pieniä kappeleita. Ne on pystytetty tiellä kuolleen muistoksi tai kiitokseksi jumalille pelastumisesta kolarista.

Perille päästyämme oli yllätys, että turisteja luostarissa oli sunnuntaina keskipäivällä todella vähän. Arkadin luostari oli ehdottomasti näkemisen arvoinen. Luostari on perustettu Bysantin aikaan, mutta nykyiset rakennukset ovat 1500­luvulta. Luostari tunnetaan vuoden 1866 tapahtumista, jolloin kreetalaiset joutuivat tekemään joukkoitsemurhan osmanien valloituksen yhteydessä. Räjähdyksessä kuoli satoja kreetalaisia ja osmaneja. Viinivarasto, jossa räjäytys tehtiin (ruutitynnyrin avulla) on nähtävillä tänäkin päivänä luostarin pohjoisosassa. Tämän tunnistaa hyvin, viinivarastossa ei ole nykyään kattoa ja päädyssä on tapahtumasta suuri kuva. Keskellä luostaria on kirkkorakennus joka on erittäin hienossa kunnossa sisältä. Luostarin kirkkorakennus on ilmeisesti jonkinlaisessa käytössä, sillä sisällä nukkui yksi nunna.

Arkadin luostari

Arkadin luostari on avoinna päivittäin kello 9.00–20.00 ja sisäänpääsy 2,50 euroa. Luostarin ulkopuolella sijaitsee pieni kahvila, josta voi ostaa evästä ja virvokkeita. Luostarin ovella on ohjeistusta pukeutumisesta, mutta meidän kohdalla lipunmyyjä sanoi että vaatteemme ovat sopivat vaikkakin olivat hyvin kesäiset. Ilmeisesti riippuu ajankohdasta milloin vaaditaan peittävää pukeutumista, nyt ei vaadittu ainakaan. Luostariin pääsee myös minijunalla Rethymnonista. Muita vaihtoehtoja on bussi sekä kannattaa harkita myös taksia.

Spilin kylä


Seuraava kohde oli Spilin kylä. Tarkoitus oli ensin ajaa sinne Thronosin ja Gerakarin kautta, mutta navigaattori katsoi paremmaksi reitiksi palata Rethymnoniin. Reitti pohjoisrannalta Spiliin oli hieno ja mutkainen. Matkalla tankkasimme autoa. Kreetalla tankkaaminen käy kätevästi. Ajat huoltoaseman pihalle, avaat bensatankin ja annat ikkunasta rahaa tankkaajalle. Bensalitra maksoi Kreetalla paljon, noin 1,80 euroa litra. Tankkauksen jälkeen matka jatkui. Spilin kylä on tyypillinen kreikkalainen kylä, maatalousalueen keskus. Kylän nähtävyys on venetsialainen suihkukaivo, jonka leijonanpäistä virtaa kristallinkirkasta ja viileää vuoristovettä. Suihkukaivon vesi on juomakelpoista. Kylässä pidimme pienen lounastauon, joka venyi hitaasta palvelusta johtuen.



Seuraavaksi matkasimme etelärannikolla, Libyan meren rannalle. Tarkemmin sanottuna kohde oli Plakiaksen vieressä oleva Palmuranta (Palm Beach) sekä Prevelin luostarit. Preveliin vievä kapea tie menee upean kanjonin (Kourtalioti) läpi. Tiellä riitti varottavaa sillä tielle oli pudonnut isoja kivimorkuloita ja tie mutkitteli paljon. Prevelin luostareihin oli hyvät viitoitukset. Ensimmäiseksi tielle näkyi Kato Prevelin luostarin rauniot, tämä oli suljettu valitettavasti yleisöltä. Hieman eteenpäin kun ajoimme, niin olimme perillä Piso Prevelin luostarissa. Piso Prevelin luostariin oli 2,50 euron sisäänpääsymaksu. Luostarissa ei juuri ollut mitään nähtävää ja alue oli nähty hetkessä. Ajoimme takaisinpäin noin kilometrin ja käännyimme Palm Beachille eli Palmurannalle. Parkkipaikalta lähti pitkät rappuset alas hiekkaiseen poukamaan, jossa on välimerentaateleita. Ranta oli toisen maailmansodan evakuointien näyttämö, mistä ei ole nykyään mitään merkkejä. Meidän aikana uimareita ei juuri ollut, liekö syynä myöhäinen kellonaika tai hyvin tuulinen sää. Rannalla oli saatavilla rantapalveluitakin, hyvä kohde auringon ja meren ystäville mikäli sää on tyyni. Kiipesimme rappuset ylös ja jatkoimme matkaa Plakiakseen. Plakiaksessa ei nähtävyyksiä ollut, pieni pettymys. Plakiaksesta matkasimme takaisin Rethymnoniin hotellille. Hotellin lähellä olevalla rantatiellä oli paljon vapaita ilmaisia parkkipaikkoja johon jätimme auton yöksi.

Knossos ja Iraklio

Lähdimme kahdeksan aikaa aamulla Rethymnonista itään, kohti Iraklionia ja Knossosta. Kyseisiin kohteisiin matkaa Rethymnonista on noin 80 kilometriä. Matka sujui joutuisasti uutta kansallista E75­tietä pitkin. Vaikka kyseessä oli saaren pääväylä, niin tie oli toisinaan mutkainen ja mutkiin piti hiljentää vauhtia. Yleisesti tiellä oli 80–100 km/h nopeusrajoitus, mutta kukaan ei tuntunut välittävän ylinopeudesta. Tie oli leveäkaistaista joten ohittamaan pääsi kätevästi. Liikennesäänöt Kreikassa ovat lähes samat kuin Suomessa, mutta niitä ei noudateta ja valvontaa ei tuntunut olevan. Tästäkin huolimatta liikennekulttuuri tuntui melko turvalliselta ja varsin sujuvalta. Kaupunkien ruuhkissa tosin rinnalle saattoi kiilata usein skoottereita ja autojakin. Niissä tilanteissa piti vain huolen, että ajoi omaa ajolinjaa eikä tehnyt äkkinäisiä liikkeitä.

Knossos löytyi helposti, E75­tieltä oli hyvät opasteet kohteeseen. Knossos on Kreetan tärkein nähtävyys. Kyseessä on minolaispalatsi tai oikeastaan sen rauniot, jotka on kaivettu esiin vasta 1900­luvun alussa. Tarujen mukaan Knossoksen labyrintti oli juuri se paikka missä Theseus tappoi Minotaurus­hirviön. Ainakin siellä on tänäkin päivänä nähtävillä labyritti. Knossoksen ensimmäinen palatsi rakennettiin noin vuonna 2000 eKr, mutta tuhoutui myöhemmin maanjäristyksessä. Nykyisin näkyvät rauniot ovat peräisin noin vuodelta 1700 eKr. Minolaispalatsi on noin 20 000 neliömetrin kokoinen, josta on tosiaan jäljellä vain rauniot. Rauniot ovat kiehtovan näköiset ja näkemisen arvoiset. Sisäänpääsy palatsiin maksaa 6 euroa ja kannattaa olla varhain aamulla tai myöhemmin illalla liikenteessä koska alue tulvii turisteja päivisin kesäsesonkina. Palatsi aukeaa 8.00 ja on auki 19.30 asti. Minolaispalatsin yhteydessä on paljon matkamuistokauppoja joissa on myytävänä kopioita helleenien vanhoista veistoksista ja kulhoista. Nämä kopiot ovat varsin hienoja ja suosittuja matkamuistoja.

Knossos
Knossos

Knossoksen jälkeen on luontevaa käydä Iraklionin arkeologisessa museossa, joka sijaitsee lähellä venetsialaista satamaa. Knossoksesta Iraklioniin on noin 5 kilometriä. Jos muuten haluat tutustua Knossokseen ja Iraklioniin ilman vuokra­autoa, niin kohteisiin järjestetään runsaasti valmiita retkiä. Aurinkomatkojen retki olisi maksanut 50 euroa ja kansaiväliset retket noin 35 euroa. Lisäksi yksi vaihtoehto on matkata bussilla Iraklioniin (7,60 euroa) ja lähteä paikallisbussilla tai turistibussilla Knossokseen. Vuokra­autolla kohtasimme pysäköintiongelman Iraklionissa. Keskustasssa oli kuitenkin nuolia parkkihalliin, olisiko ollut CityPark nimeltään johon suuntasimme. Halliin vievät kadut olivat todella ahtaita ja Micrallakin meinasi olla vaikeuksia mahtua. Pysäköintihalli löytyi ilman kolhuja ja naarmuja. Hinta ensimmäiseltä tunnilta oli noin 4 euroa ja seuraavilta 50 senttiä. Pysäköintihallin henkilökunta huolehti pysäköinnistä ja antoivat kuitin jota vastaan auton sai noutaa. Avaimetkin siis jäivät pysäköintihallin henkilökunnalle. Museo löytyi suhteellisen helposti, mutta oli pettymys että näyttely oli huomattavan suppea museon remontin vuoksi. Toki esillä oli kuuluisimmat museoesineet kuten fresko jossa akrobaatit hyppäävät sonnin yli ja Festoksen keramiikkakiekko.

Festoksen keramiikkakiekko



Museon jälkeen piipahdimme Iraklionin venetsilaisessa satamassa. Satama oli hieno ja sen päässä oli jylhä venetsialainen linnoitus joka oli kiinni. Sataman jälkeen kävelimme parkkihallille ja maksoimme pysäköinnin. Autolla ahtaiden katujen kautta suuntasimme kansalliselle tielle kohti Keski­Kreetaa. Matkalla Rethymnoniin poikkesimme matkan varrella syömään paikalliseen tavernaan. Kello ei vielä ollut paljoa joten päätimme ajaan Rethymnonin ohitse Kourna järvelle, johon on Rethymnonista noin 15 kilometriä. Rethymnonista järvelle pääsee myös minijunalla. Järven vesi oli puhdasta ja rannalla oli mahdollisuus ottaa aurinkoa ja uida. Lisäksi rannalla vuokrattiin polkuveneitä (7 euroa) jollaiset vuokrasimme. Vuokraajatäti kertoi, että järvellä olisi mahdollista nähdä kilpikonnia. Niitä emme nähneet kuitenkaan, ainoastaan pieniä kalanpoikasia.

Rannat Kreetalla

Aamulla palautimme auton sovitusti. Vuokraamon työntekijä katsoi bensamittarin ja vilkaisi nopeasti ettei autossa ollut vaurioita. Tämän jälkeen menimme rannalla. Harmiksi tiistaikin oli tuulinen päivä ja aallot olivat suuria. Idän suunnassa aallonmurtaja kuitenkin mursi aaltoja pienemmiksi joten uiminen onnistui edes jotenkin.

Rethimnonin majakka
Rethymnonnissa rantaviivaa on kilometreittäin. Hotellin Zanniksen kohdalla oleva ranta oli kovin kivinen, mutta idässä lähellä venetsialaista satamaa oli erinomainen hiekkaranta. Aurinkotuolien ja varjon vuokra kahdelta oli 9 euroa, hotelli Zanniksen edustalla vastaava olisi maksanut 4 euroa johon sisältyy ilmainen juoma. Kesäkuussa merivesi oli jo mukavan lämmintä. Ilma ei sinällään ollut kuuma, mutta aurinko paistoi todella polttavasti. Lämpötilat varjossa oli lomaviikkomme aikana vajaassa 30 asteessa.

Veneretki

Lomaviikkomme on ollut tuulinen eikä keskiviikko päivä tuonut tähän muutosta. Tuulesta huolimatta päätimme osallistua Dolphin Cruisesin veneretkelle läheiseen Panormon kylään. Veneretken hinta oli 25 euroa hengeltä ja kesto kolme tuntia. Lippuja ostaessa myyjä varoitteli kovasta tuulesta ja ettei vene pääse luolien sisälle kuten normaalisti. Myyjä tarjosi pahoinvointitabletteja, mutta kieltäydyimme koska aiemmilla merimatkoilla ei ole tullut pahoinvointia.

Veneretki lähti venetsialaisesta satamasta ja aallot tosiaan heiluttivat pientä alusta. Harmiksemme luolat piti ohittaa melko kaukaa. Olisikin ollut mahtavaa jos olisimme päässeet luolien sisälle veneellä. Kannattaa siis odottaa lomaviikolla tyyniä kelejä ja osallistua silloin veneretkelle. Pääsimme perille Panormon kylään, jossa aallonmurtajan suojaamassa rannassa kävimme uimassa. Takaisin tullessa oksennus sitten haisikin, takapenkillä ollut eläkeläispappa ei ilmeisesti pitänytkään myrskyisestä veneretkestä. Mukava retki, mutta miinuspuolina tuuli ja veneen moottoreiden pitämä melu.

Ostokset ja ruoka Kreetalla

Viimeinen kokonainen päivä Kreetalla kului ostoksien merkissä. Hintataso Kreetalla oli korkea matkamme aikana johtuen Eurokriisistä. Hotellin lähellä olevissa supermarketeissa esimerkiksi kilo banaania maksoi 1,60 euroa, maustettujogurtti 2,50 euroa (400g) ja virvoitusjuomatölkit noin euron kappaleelta. Suosittuja tuliaisia Kreetalla ovat oliiviöljystä tehdyt tuotteet , Ouzo ja Raki- alkoholit, erilaiset jäljennökset antiikin aikaisista ruukuista sekä merestä poimitut aidot pesusienet. Esimerkiksi oliiviöljysaippuapullo maksoi noin 7,50 euroa, pieni Ouzo pullo 3 euroa sekä antiikin aikainen pieni ruukku 10 euroa. Pesusienien hinnat vaihtelivat todella paljon, halvimillaan kämmenen kokoinen sieni irtosi parilla eurolla.

Pesusieniä


Teimme ostoksia vanhassa kaupungissa josta löytyi vaatteita ja edellämainittuja suosittuja tuliaisia. Vanhassa kaupungissa maistoimme paikallista pikaruokaa pita gyrosia. Gyros / Giros (kirjoitusasu vaihtelee) koostuu salaatista, sipulista, ranskalaisista perunoista sekä kebablihasta ja kaikki on sullottu pitaleivän sisälle jogurttikastikkeen kera. Tämä oli erittäin hyvää ja todella halpaa pienissä pikaruokaloissa. Kaksi girosia ja kaksi Coca­Colaa maksoivat yhteensä 6 euroa.

Lomaviikon aikana söimme usein ulkona. Edulliset pääruoka­annokset maksoivat noin 10 euroa ja kalleimmat 20 euroa. Alkupalat kuten tzatziki maksoi muutamia euroja. Ruokajuomina joimme usein vettä, mutta myös paikallista olutta (3,50 euroa tuoppi Mythos olutta) ja viiniä (lasillinen noin 4 euroa). Ravintoloiden välillä ei ollut juurikaan eroja hinnoissa eikä ruuan laadussa. Zannis hotellin vieressä sijaitsee Manolis Place­niminen ravintola. Ravintolassa kannattaa vierailla jo pelkän omistajan ulkonäön vuoksi (todella isot viikset ja kihara tukka) tosin illemmalla hän on usein humalassa koska tarjoaa mielellään asiakkaille viinapaukkuja ja tietysti juo itse samalla.
Suosittuja kreetalaisia herkkuja on tietysti kreikkalainen salaatti sekä musaka. Musaka on uuniruoka, jossa on kerroksittain munakoisoa, sipulia, lammasta ja päällä valkokastiketta. Musakaa on tarjolla lähes kaikissa ravintoloissa. Tuore musaka on tietysti parasta ja parhaimmat ravintolat tekevät joka illalle uuden satsin. Edellämainittujen lisäksi kala, mustekalat sekä kalmarit ovat suosittuja ruokia. Alkuruuista tzatsiki (valkosipulilla, kurkulla ja mintulla maustettu jogurttidippi), valkosipulileivät ja paistetut lihapullat ovat suosittuja.

Paluu Suomeen

Paluu Suomeen koitti jo aamupäivällä. Hotellihuoneet piti luovuttaa aamulla kahdelsalta ja ennen yhdeksää olimme jo matkalla lentokentälle. Lentokentällä lähtöselvityksessä ruumaan meneviin matkalaukkuihin laitettiin vain tarralaput, jonka jälkeen laukku piti itse kantaa läpivalaisulaitteeseen. Muuten lentokentän toimet olivat samanlaiset kuin Helsingin päässä. Lentokenttärakennuksen yläkerrassa sijaitsi myymälä, jossa oli tietysti tarjolla alkoholia, makeisia sekä matkamuistoja. Myymälän tarjontaa katsellessa tuli mieleen, että kaikki ostokset olisi voinut tehdä kentällä.

Auringonlasku Kreetalla

Matka oli varsin onnistunut ja Kreeta tarjosi paljon nähtävää. Valitettavasti Eurokriisi on vaikuttanut hintoihin, mutta esimerkiksi vuokra­autoja sai taas edullisesti kriisin vuoksi. Kreikkalaisten palveluasenteessa kriisi ei näkyny, vaan he olivat ahkeria ja ystävällisiä. Rauhallinen ja mukava lomakohde, jota voimme suositella lämpimästi kaikille kulttuurin, auringon ja kauniiden maisemien ystäville.

Kommentit

  1. Kiitos kirjoituksestasi. Olemme miettineet Kreetalle matkustamista ja etenkin auton vuokraus on kiinnostanut. Hyvä tietää, että aurinkomatkojen kautta tehtynä vuokraus voisi olla edullisempi. Tuosta hotelli Pilotista en ollut ennen kuullut. Ystäväni matkustaa lentäen paljon työn puolesta ja hän käyttää kertomansa mukaan lentoparkkia, joka toimii lentokentän pysäköintipaikkana. Palveluun kuuluu myös kuljetus bussilla terminaalille. Hintojen puolesta hän ainakin totesi, että hinnat ovat hyvät ottaen huomioon, että voi myös aikaiselle lennolle saapua helposti autolla sekä alennukset, mitkä saa Finnair kanta-asiakkaana. Ehkä tästä vinkki teidän seuraavalle reissulle?

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Suositut tekstit